ILO tyttö äärimmäisyyksissä

Voitto Taloon

Olemme valtavan iloisia Huldan menestyksestä ja suuresti kiitollisia Huldan tiikerilapsille pisteitten tuomisesta. Hulda on syntynyt vuonna 2003 ja ihanaisen Huldan emä on FI MVA EUVV-06 Omajlav Press Ones Luck ja isä on KANS FI S EST MVA Wencar River of Gold

Talolaiset lomalla Tuuruhovissa

Vuokrasimme mökin Jaanan ja Juhon kanssa Kullaalta. Saunottiin, syötiin, pilkittiin ja nautittiin sihujuomaa. Koirat saivat olla vapaana ja riehua sydämensä kyllyydestä reissusta palautuikin väsyneitä nelijalkaisia. Myös Alfredin pentu Winston tuntui viihtyvän ja sopeutui laumaan varsin mallikelpoisesti.

Koirien kanssa on mukava matkustella ja oli kiva kun noinkin läheltä löytyi paikka, jonne koirat ovat tervetulleita. Pienessä porukassamme oli niin pilkkimisen ensikertalainen kuin hämäriä muistikuvia puuhasta vuosien takaa omaavia. Kuvassa Juho- ainoan kalan saaneen on helppo hymyillä.

Juho antoi saaliinsa ystävällisesti Svanttelle, joka pitikin hetken aikaa uudesta ystävästään ja oli siitä silmin nähden ylpeä.

Saatiin ihan kiva pilkki-ilma. Tosin tuuli tosi kylmästi, että alkuperäinen idea "bullipilkeistä" kärsi bulldogeitten jäätyä takan eteen lämmittelemään.

Ammatikseen tatuointeja Other Side Tattoo´ssa Lahdessa tekevällä Juholla oli uusi hieno bulldoggitatuointi kaulassa. Tomille Juho tekee Alfredista kuvasen, odotan sitä innolla.

Hulda taitaa olla hieman likinäköinen vai mitä tuumaatte?

Sainpa pitkästä aikaa kaikki bulldoggit samaan kuvaan, vaikka "kaunista" ilmettä ei ihan kaikilta vaan voi vaatia.

SuurKiitokset mukavasta illasta ja päivästä kaikille mukana olleille. Kesää odotellessa... Saadaan takuulla vanhatkin retkikaverit remmiin, kun muutot on muutettu.

Suru tuli ILOn taloon.

Ihminen, joka oli yksi elämäni tärkein vaikuttaja ja hirrmuisen rakas siirtyi tänä aamuna ajasta ikuisuuteen. En ole koskaan ymmärtänyt edellistä sanaparia, mutta ehkä se nyt sitten on sitä. Kun ajattelee, ettei enää voi Papan kanssa jakaa iloja ja suruja, puhua koirista ja väitellä asioista. Pappa oli koiramies ja kova metsästäjä henkeen ja vereen. Suomenpystykorvat olivat hänen elämäntyönsä ja suurin rakkaus tietysti Mummun jälkeen. Siitä on itsellekkin siirtynyt kiinnostus suomalaisiin pystykorviin.
Minulla oli papalta saatu Nöpö-niminen spkn nuorena. Joskus vielä hankimme sellaisen pitämään oravat kurissa ja järjestyksessä pihamaalla.

Jouko Petteri Paavilainen 4.1.1931-16.3.2009

"Ikuisuus on helppo saada hetkeen mahtumaan Ei keisari oo vielä kääntänyt peukaloaan Pahinta on oottaa silmät kiinni osumaa On länsirintamalla hiljaista Tahtoisin näyttää sulle auringon Kantaa sut pois taakse mustan verhon Sun täytyy vaan irrottaa Viedä sut pois tahtoisin "T.Wirtanen

Oh My God!!!!

Hyvä Ystäväni Sari oli kertonut ottavansa tatuoinnin aivan mahtavasta "kerran elämässä" valokuvasta, joka kerran Hämeenlinnassa onnistuttiin Siirin ja Alfredin herkästä hetkestä nappaamaan. Tiesin, että itse kuva oli hieno, mutta on kyllä käteenkin ikuistettu kuva kertakaikkiaan HIENO!! Povaan Siiristä tulevaisuuden bulldoggi-ihmistä.

Itse otin muutama viikko sitten ensimmäisen tatuointini pitkällisen harkinnan jälkeen. Minulla on ollut ilo tutustua Other Side Tattoossa Lahdessa tatuoitsijana työskentelevään Juho Sipilään ja hänen perheeseensä siskoni kautta, joka oli tatuoitavana Juhon kollegalla. Tuon tuokion seurauksena on Juhon perheellä elämässään Alfredin poika Winston, joka on varsin hurmaava nuori bulldoggin alku.

Oma tatuointini näyttää tältä:

Kauan meni ennekuin "uskalsin" moiseen projektiin ryhtyä. Osaltaan asiaa edesauttoi tieto Juhon ammattitaidosta. Pienestä pitäen on myös ollut kaikkea moiseen "jonninjoutavaanhömpötykseen" iskostunut Papan pelko ollut jarruna. Nälkä kasvaa tietysti syödessä. Jos vaan osaisi ajatuksensa kertoa Juholle kuvana....

Talviunta

Ainakin minä henkilökohtaisesti odotan kevättä kuin "kuuta nousevaa".

Edessä on koko laumalle muutto väljempiin tiloihin, ei jaksaisi millään odottaa.

Tytöt sentään ottavat tilanteen rauhallisesti. Kuten kuvasta huomaa Ilo-Prinsessaa ei paljoa haittaa, vaikka patjana on hieman isompikin herne.

Viikonloppuna ajattelin mennä Samin ja Mikaelin mukana turistimatkalle Tampereen näyttelyyn. Omia koiria vien harkiten sisänäyttelyihin, koska Ruutin ei tarvitse enää kestää mahdollisia tauteja, joita näyttelyissä aina on liikkeellä. Koirillekkin mukavampi, kun ei tarvitse tungoksessa pahantuulisten ihmisten seassa puikkia.

ILOlla kiire jatkuu

Ilo on nyt asustellut Talossa reilut kaksi viikkoa. Lumessa möyriminen on edelleen kovin hupaisaa ja mitä enemmän sitä on sitä hauskempaa.

Ilon debyytti näyttelyssä tapahtuu huhtikuussa Kokemäen pentunäyttelyssä ¨pikkupentu"-luokassa. Varsin hauskaa, kun neiti on jo 2-vuotiaan Helmimme kokoinen. Tosin uskon kasvun päättyneen, että mitään kovin suurta bulldoggia ei Ilosta kasvane kuitenkaan.