Ihminen, joka oli yksi elämäni tärkein vaikuttaja ja hirrmuisen rakas siirtyi tänä aamuna ajasta ikuisuuteen. En ole koskaan ymmärtänyt edellistä sanaparia, mutta ehkä se nyt sitten on sitä. Kun ajattelee, ettei enää voi Papan kanssa jakaa iloja ja suruja, puhua koirista ja väitellä asioista. Pappa oli koiramies ja kova metsästäjä henkeen ja vereen. Suomenpystykorvat olivat hänen elämäntyönsä ja suurin rakkaus tietysti Mummun jälkeen. Siitä on itsellekkin siirtynyt kiinnostus suomalaisiin pystykorviin.
Minulla oli papalta saatu Nöpö-niminen spkn nuorena. Joskus vielä hankimme sellaisen pitämään oravat kurissa ja järjestyksessä pihamaalla.
Jouko Petteri Paavilainen 4.1.1931-16.3.2009
"Ikuisuus on helppo saada hetkeen mahtumaan Ei keisari oo vielä kääntänyt peukaloaan Pahinta on oottaa silmät kiinni osumaa On länsirintamalla hiljaista Tahtoisin näyttää sulle auringon Kantaa sut pois taakse mustan verhon Sun täytyy vaan irrottaa Viedä sut pois tahtoisin "T.Wirtanen
1 kommentti:
Kauniisti kirjoitettu <3
Osanotto suureen suruun.
Lähetä kommentti